•Jetronic fan fiction - Ei aina jaksaisi •

Kirjoittanut: Katza

Tämä kirjoitus on Katzan käsialaa, joten ole hyvä, äläkä kopioi.
Kaikki tekstissä mainitut hahmot (ellei toisin mainita) ovat © H.Palmunen.

Genre: -
Suositusikäraja: -
<< Jetronic Online

Tekijän omat kommentit: Jetronic fanfic. Kirjoitin vapaalla tyylillä, jota en ole koskaan ennen kokeillut, joten teksti ei välttämättä ole mitenkään merkittävää. Kommentoida voi sähköpostiini katza@wippies.com.
Varoitukset: Jos et kestä "syvällistä" ajattelua tai lyhyttä tekstiä, älä lue.

Ei aina jaksaisi

Taas uusi päivä. Taas samat kasvot, jotka näyttävät aina täsmälleen samalta.

Miksei mikään koskaan muutu?

Miro huokaisi, saaden kummastuneen ja samalla ilkikurisen katseen ystävältään. ”Mitä nyt Miro? Jäikö joku James Bondin uusinta katsomatta?” tämä kysyi virnuillen. Poika loi kiukkuisen katseen tummaan ystäväänsä. Muut eivät olleet vielä tulleet, joten Marco ärsytti häntä esteettä. ”Et sitte voinu pitää sitä päätäs kiinni?” vihreähiuksinen vastasi kärkkäästi, kääntyen toiseen päin. Marco virnuili edelleen. ”Idiootti”, tämä tokaisi tyytyväisenä, mutta kerrankin Miro ei jaksanut vastata.
”Miksi sun on pakko olla tuollane idiootti?!” poika huusi ja juoksi pois. Marco jäi tuijottamaan hänen peräänsä hölmistyneenä.
Miksi?

”Marco hei, missä Miro on? Eikö sen pitäny tulla?” huikkasi Linnea, ilmeisen huolissaan heidän kiltistä ystävästään. Marco tuhahti ja liittyi muiden seuraan korvat luimussa. ”Se veti herneen nenään ja häipy. Ei niin, että tulis ikävä.” Muut katsoivat tummaa noidia, jokaisen miettiessä syytä Miron häipymiseen.

Mitä tein väärin?

Miro juoksi eteenpäin vihaisena, kiroten Marcoa alimpaan helvettiin. Vihreiden silmien katse oli luotu maahan, eikä hän siis nähnyt, mihin päätyi. Lopulta poika pysähtyi seinän tullessa vastaan.

Missä?

”Marco? Marco!” Jamesin ääni palautti miehenalun takaisin maanpinnalle. ”Mhnt?”
”Sä oot ollu tuollanen jo ties kuin kauan. Menikö illalla myöhään, vai?” toinen huomautti. Vasta nyt Marco huomasi olevansa huomion kohteena. ”Ei. Mitä nyt mietin…”
Mistä?

`Voe… Missäköhän mä nyt oon? Eäh… Tulinko tuolta suunnasta? Eiku tuoltapas! Menoksi sitten vaan Miro! Kyllä vielä jaksaa…´
Miro lysähti maahan raskaasti hengittäen. ”Ei jaksa enää”, poika huokaisi ja siirtyi seinän viereen, painaen päänsä polviin. `Marco…´

Miten?
”Nähdään huomenna Marco!” Synkkä hahmo katseli loittonevia ystäviään, ja lähti sitten toiseen suuntaan. Marcon askeleet olivat nopeat, määrätietoiset. ”Hemmetin Miro… Mennä nyt eksymään tälläisella hetkellä”, tämä mutisi. Miten kaikki oli päässyt tapahtumaan? Mitä hän olisi voinut tehdä toisin?

`Oliko tällä mitään tarkoitusta?!´